keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Aurinko hellii

 Elämä ei ole ne päivät jotka ovat menneet
vaan ne päivät jotka muistamme.

Kotiin tullessa lapsikin muisti miten lokki kraakui,
tuo päivä oli ihana!

Ikuistettuna tänne

Elvytin henkiin tämän meidän hp-romun ja koitan saada
jotakin postauksen tapaista aikaan. Tai no, miten sen ottaa..
Nykyään en jaksa käyttää paljoa energiaa miettimällä "mistä plokkaisin"
vaan sillä hetkellä kameralla sattuneet kuvat ajavat asiansa.
Lisään kuvia tänne talteen, ilman mitään sen kummempaa ideaa
ja tuntuu että heh mitä järkeä tässä totta tosiaan onkaan.

Nyt kuvissa pala meidän keittiö-olohuonetta ja ystävältä
jo yli viikko sitten saadut neilikat. Seinätaulun sisältö on vaihtunut,
jota saatan vilauttaa vaikka sitten myöhemmin!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Höyhenen hienoa

Huomenna alkaa arki ja töihin on palattava.
Noin neljä viikkoa poissa töistä ja huomenna herätyskello soi
kuuden kieppeillä. Vaan ei se auta. 
Toisaalta ihana kun saa palata normaaliin arkeen ja rytmiin.
Onhan tässä "lomailtu".
Onneksi edessä on kaksi "tynkäviikkoa" 
ja ensi viikolla JO toukokuu! Niin hurjaa!

torstai 17. huhtikuuta 2014

Jotakin sentään

Meidän pääsiäiskoristukset jäivät tänä vuonna minimiin.
Pojan kerhossa kylvämä rairuono pelastaa meidän pääsiäisen,
että on nuiden narsissien ja pajunkissojen lisäksi jotakin muutakin.

Tosin ei olla kotonakaan koko loppuviikkoon, niin samapa tuo!
Oikein rauhallista pääsiäistä jokaiseen kotiin.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Punainen lappu on pahasta

Pipojahan ei voi koskaan olla liikaa, vai mitä olette mieltä?
Tai jos hinta on 1,80e niin sitä suuremmalla
syyllä sitä ei voi jättää kauppaan, vaikka tarvetta ei edes olisi :-D
Harmaa ja jännän keltainen pipo // Seppälä
Pieni pipon sovittelija
Dinosauruspipo // Maxomorra
 
 Samalla nappasin mukaan parit sormikkaat 
kun niitä alkaa kohta tarvitsemaan eikä hinta 1,5e päätä huimannut.

Nyt ei enään pipo-ostoksia tälle keväälle. 
Ai niin, instagramin puolellakin on vilahtanut yksi pipo-ostos
jotta alkaa ne pipot nyt riittämään!

Elämä alkaa hymyilemään

En jaksaisi puida enään tätä hässäkkää 
mikä on vallannut perheessämme lähiaikoina, 
mutta se on vaan vaikuttanut niin meidän elämään.
Pääsin vihdoin ja viimein kotiin lauantaina. 17 vuorokautta sairaalassa,
monta sataa euroa köyhempänä, yhtä sun toista kokemusta rikkaampana.
Onneksi umppari ei voi puhjeta toiseen kertaan, jotakin positiivista siis.
Haluan kuitenkin kirjoittaa muutaman sanan tänne ylös,
 kun olen niin sanoinkuvailemattoman onnellinen,
 kuinka ihana perhe, ystävät ja lähipiiri minulla on.
Kiitos teille sairaalassa vierailijoille, piristitte päiviäni niin kovasti.
Kiitos tsemppaajille, myötäeläjille ja mummiloille. 
Iso kiitos tottakai miehelleni, joka pärjäsi pojan kanssa,
enkä kyllä sitä epäillytkään. :)
 Oli niin ihana palata kotiin kun täällä oli koti siistinä, pyykkikorit tyhjinä.
Kukkia pöydällä, keittoa jääkaapissa. Ja niitä jäälauttaleivoksiakin sain
pellillisen lauantai-iltana pakkaseen. On minulla ihana äiti!
 
 Nyt vaan lääkkeitä ja vitamiineja naaman, kyllä tämä tästä pikkuhiljaa!

Lupaan myös ryhdistäytyä tämän blogin suhteen, 
mutta mitään en kyllä uskalla luvata.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Tulista

Itse maustettuja kanasuikaleita, nuudeleita ja kasviksia.
Helppoa, nopeaa ja maukasta.
Täällä sairaalassa loikoillessa tulee niin ikävä kaikkia perusasioita.
Arvatkaa kuinka ihana olisi syödä normaalia kotiruokaa, kun 
parin päivän ajan ravinto on tippunut tipasta suoraan suoneen.

Ja nyt kun ei saa syödä, tekee kahta kauheammin mieli kaikkea kummaa.
Sen olen päättänyt, kunhan kotiudun, leivon ihan varmasti jäälauttaleivoksia,  nam!

Mukavaa viikonloppua kaikille!